Kolmevuosikymmentä (1900-luvun alussa) yhden pohjoisen seurakunnan lukkarina olleen miehen lasten nimet saivat minut keräilemään kummallisia, kauniita, erikoisia tai jotenkin muuten merkityksellisiä etunimiä. Elämäntapojensa puolesta monin tavoin parjattu lukkari ei säästellyt mielikuvitusta valitessaan lapsilleen nimiä. Esikoispoika kastettiin Neuvo Nero Nikodemukseksi. [Neuvo Nero ei kinkeripöytäkirjojen mukaan ihan nimensä veroinen hengenjättiläinen kuitenkaan ollut]. Entäs tyttäret? En halua edes kuvitella, mitä heidän nimensä kertovat heidän lahjoistaan. Tyttäret kun saivat nimet Nöyrä Naima Nopia ja Noiva Norja Nouta. Kun lukkari vaimonsa kanssa sai iltatähden kuopus kastettiin Onnen Omenaiseksi! Törmäys lukkariin ja hänen merkillisen nimisiin perillisiinsä vei minut erikoisten etunimien maailmaan.
Kun muutamia vuosia vietin päivät lukien vanhoja asiakirjoja, muuttoluetteloita, kirkonkirjoja ja sahojen työntekijäluetteloita, joissa oli tuhansia ja tuhansia nimiä, aloin kerätä vanhoja erikoisia nimiä – ihan vaan omaksi ilokseni (kerättiinhän sitä pentuna autojen rekkareitakin, muistatteko?). Ehkä joskus kirjoitan keräämistäni nimistä artikkelinkin. Vaikka ”sääntöni” on, että nimi on nähtävä itse ennen kuin voin kirjata sen luetteloihini, olen kollegoille ja opiskelijoille tästä merkillisestä keräilystäni uskoutunut ja pyytänyt kertomaan jos mielenkiintoisiin nimiin törmäävät. Vastikään yksi opiskelijatyttö kävi kertomassa löytäneensä 1910-luvun Vuolijoelta naisen, jonka nimi oli Hilja Empiria. Kollegan tehdessä sukututkimusta hän törmäsi 1800-luvun lopun Pellossa perheeseen, jossa puolet perheen poikien nimistä olivat ihan tavallisia Juhani-Matias-Paavo -sarjaa, mutta puolet enempi vähempi erikoisia. Erikoisimman etunimen sai poika nimeltä Suomi Suurempi. Mitä se kertookaan Torniojokivarren fennomaniasta?
Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelun kanssa saatan viettää pitkänkin tovin etunimien parissa. Esimerkiksi Rauha-nimi. Se on annettu 1930-luvulla noin parillesadalle tytölle vuodessa, ja viimeisenä rauhanvuonna 1938 Rauhaksi kastettiin 210 tyttölasta. Talvisodan jälkeen vuonna 1940 nimi annettiin 274 lapselle, mutta jatkosodan aikana Rauhaksi kastettiin ainoastaan puolet rauhanajan määrästä eli vain vähän yli 100 tyttöä sai sodan keskellä nimekseen Rauha. Entäs Toivo? Entäs oma etunimi? Tuttujen erikoiset nimet? Nimipalvelusta hoksasin, että ystäväni Taije on Suomen ainoa. Nimipalvelusta näkee myös, että juniorimme, jolle haluttiin antaa toiseksi nimeksi Sakri miehen suvussa olleiden Sakarien, Zahristen, Sakrien jne. linjaa jatkamaan, on vuoden 1991 ainoa Sakri. Eikä niitä ole yhteensäkään kuin puolensataa.
Nimipalvelusta tarkistan myös ”löydöksieni” harvinaisuutta. Esimerkiksi sunnuntaina hautausmaalla löytämäni kaksi uutta harvinaisuutta tarkistin Nimipalvelusta. Hautausmalla kävelystä pidän tavattomasti, ja viimeisen neljän vuoden aikana olen kävellyt siellä kymmeniä kilometrejä. Viimeisen vuoden aikana olen yhä useammin huomannut jääväni hautakivien erikoisten nimien äärelle. Oliko vuonna 1932 vain 42-vuotiaana kuollut kauppias Ilo Petteri XXX nimensä mukaisesti Ilo Petteri. Kuoliko Ilo Petteri laman jälkeiseen ahdistukseen? Oliko Ilo ollut kauppias, jonka luona oli ilo asioida, vai oliko hän nimestään huolimatta äksy ja äkeä puodinpitäjä? Entäs toinen viime sunnuntain uusi nimi Aatos Julia. Aatoshan on miehen nimi? Eikö olekin? Nimipalvelu kertoo kuitenkin, että viisi naistakin on sen saanut. Yksi heistä on haudattu Oulun vanhalle hautausmaalle. Miten Aatos Juliaa kutsuttiiin elämänsä aikana? Joutuiko hän nimensä takia koulukiusatuksi 1920-luvun kansakoulussa?
Etunimiin hurahtamisella on monia muotoja. Onpa yhdistysten luvatussa maassa, Suomessa etunimiyhdistyksiäkin. Niistä Markku-liitto on Suomen suurin etunimiyhdistys, naisten nimiyhdistyksistä eniten jäseniä on Sari Seuralla.
Nyt kun olen tästäkin omituisesta harrastuksestani avautunut täällä niin mieluusti otan tätäkin kautta vastaan tietoja tavalla tai toisella kiehtovista (suomalaisista) etunimistä.
____________________
Myöhemmät nimipostaukseni ovat noiden linkkien takana:
https://www.satokangas.fi/blogi/2009/02/erikoisten-etunimien-bongausharrastus-2/
https://www.satokangas.fi/blogi/2009/11/erikoiset-etunimet-vol-iii/
https://www.satokangas.fi/blogi/2011/02/erikoisten-etunimien-bongausharrastus-vol-iv/
Toiseksi nuorin lapseni on Riitu. Minun isomummuni (Annu-Riitun eli kirkonkirjoissa Anna Brita) mukaan. Riitu on kastettu Aino Annu-Riituksi, mutta jo odotusaikana kutsumanimi oli Riitu. Halusin nimeen myös mummuni nimen ”Aino”, sen takia nimi noin. Miten sen Riitun olisi ekaksi nimeksi muuten saanut?
Muilla lapsillani (6kpl yht.) on ihan tavis-nimet.
Tiedän äitini suvussa olevan muitakin tyttöjä, joiden toisena (kolmantena) nimenä on Riitu. Päätalon Kallen äiti oli myös R., mutta oliko sekin vain kutsumanimi? En ole jaksanut tutkia asiaa 🙂
Tunnen myös erään Monjan (tyttö), nyt jo liki 30v, vanhemmat suomesta Tukholmaan muuttaneet. Eli Monjakin on Ruotsin puolella kirjoilla. Isosiskonsa on Minna.
Eräs mies on Tarki. Jos hän olisi ollut tyttö, nimi olisi ollut Kirta. Naapurin rouvan veljenpoika. Joskus olemme näistä harvinaisista nimistä puhuneet. Nimen historiaa hän ei tiennyt. Ts. mistä nimet muodostuivat.
Hei JaanaM. Kiitokset uusista nimistä. Monja on yhteensä jopa 18 tytölle annettu nimeksi. Tarki-nimisiä ei ole kuin neljä. Siis tosi harvinaisia ovat. Kirta-nimeä on erityisesti 1960- ja 1970-luvulla annettu ja Nimipalvelun tiedon mukaan Kirta-nimisiä on peräti 38. Pitääpä koettaa etsiä tietoa noista nimistä… Jänniä, kiitos vielä.
Tyttäresi Riitu-nimi on todella – aika yleinenkin – kutsumanimi Britasta. Ja virallisena nimenäkin sitä on annettu 120 suomalaiselle.
Luin blogiasi ja tuli mieleeni viime torstailta YLE Lapin radiossa haastateltu mummo. Viime viikolla oli Finnairin koneessa syntynyt vauva ja Finnairin edustajan mukaan sellaista ei F.koneissa ole aiemmin tapahtunut. Kittilästä löytyi kuitenkin mummeli, joka oli syntynyt 30-luvulla lentokoneessa matkalla sairaalaan Ivalosta Vaasaan. Lentoyhtiö lienee silloin ollut Aero? No, se ei ole pääasia vaan mummelin nimi. Äiti oli parantunut ja tytär voi myös hyvin, joten vanhemmat päättivät laittaa tyttärelle nimeksi Lento. Toinen nimi oli aivan tavallinen, mutten muista sitä. Lieköhän Lentoja monta on suomessa ristitty?
Pekka: Lento-mummeli näyttää olevan ainoa nimenkantaja. Mainio tarina tämäkin. Nimipalvelun mukaan Lento syntyi vuonna 1939. Onkohan Lennolla ollut lempinimeä?
Seuraavissa nimissä ei sinänsä mitään merkillistä ole, idis on nimiyhdistelmässä. 1918 sodan jälkimainingeissa (minun on annettu ymmärtää) monessa hävinneen osapuolen perheessä poika sai nimekseen Varma Kosto. Mikä lienee taustalla perheessä, jonka tyttäret saivat nimet Anna Aino ja Naima Rauha.
Koivu: Varma Kosto -nimiyhdistelmä on minulle uusi, sitäkin mielenkiintoisempi. Kosto nimeä on annettu yhteensä 15 lapselle. Kauna ja viha täytyy olla valtava – niin kuin vuoden 1918 sodan jälkeen on ollutkin – että voi omalle lapselleen antaa tuollaisen nimen. Miten hellittelet lastasi, jonka nimi on Varma Kosto?
Varma-nimeä on muuten annettu sekä miehille että naisille..
Emerentia, nykyään harvinainen ja kaunis nimi, mutta esimerkiksi 100 vuotta sitten oli vähän yleisempi
Ella, kiitos! Emerentia. Onpas kaunis nimi. Minulle ”uusi”. Kuinkahan Emerentioita on kutsuttu? Mikä on ollut lempinimi, tuskin tuolla pitkällä nimellä on puhuteltu. Mutta tosi kaunis.
Nimiä – määrä alle 50 kpl: Eikki, Eppa, Haiku, Iski, Jira, Jiska, Puro, Sala, Taino, Tarno
Ria, onpas jänniä nimiä. Haiku taitaa olla ainoa jonka olen joskus nähnyt kuullut. Nämä on varmasti aika uusia erikoisia nimiä.
Lueskelin postuumisti tätä postausta (ai kun rimmasi). Tuosta Varma Kosto nimestä: kansanedustajanakin oli Varma Kosto Turunen, sosiaalidemokraatti. Wikipediasta lisäinfoa.
Kyllä, Antti, todellakin on kansanedustajalla ollut noin ideologinen nimi. Minäkin kuulin/luin hänestä joskus tämän postaukseni jälkeen. Melekosta. 😉